Koronabondit, eurobondit ja...

Hybridikeskuksen johtaja ja ikioma federalistimme Teija Tiilikainen totesi radiossa, koronakriisin alkuvaiheessa, että "kriisien kautta integraatio aina syvenee". Hohoijaa....

Hän ja muut hyödylliset idiootit eivät voisi olla enempää väärässä. Viime perjantaina Portugalin pääministeri António Costa haukkui hollantilaisia maan rakoon ja totesi, että Hollannin valtiovarainministeri Wopke Hoekstran lausunnot tuoreessa videoneuvottelussa olivat suorastaan "vastenmielisiä" (repugnant).

Mistä on (ja koko ajan on ollut) kysymys? Rahan kerjuusta. Etelän maat (ja Irlanti) haluavat, koronan avulla, vihdoin saada tahtonsa läpi: eurobondit. Niiden avulla euromaat olisivat lopultakin "samalla viivalla" eli euromaiden velat olisivat yhteisiä....Hollantilaisille, tanskalaisille, saksalaisille ja ruotsalaisille tämä ei käy, koska nuo kerjäläismaat eivät ole huolehtineet omasta taloudestaan. Sen lisäksi monissa etelän maissa pääsee edelleen eläkkeelle 5 vuotta aiemmin kuin EU:n pohjoisissa osissa ja tuon "luontaisedun" maksumiehiksi joutuisivat hollantilaiset ym. maiden kansalaiset, jotka itse pääsevät eläkkeelle vasta 66-67-vuotiaina.

Juha Sipilän hallituksen aikana Suomi oli vielä tyylikkäästi mukana Hoekstran "hansaryhmässä", mutta Antti Rinteen myötä Suomi lipsui tältä rintamalta, mikä oli hämmästyttävä muutos. Onneksi valtiovarainministerimme Katri Kulmuni ilmoitti viime viikolla julkisesti, etteivät eurobondit/koronabondit käy Suomelle. Kiitos tästä Katri!

EU:n panos koronataudin hoidossa (kävisikö Suomessa nimitys "Tirolin tauti"?) on ollut minimaalista. Itse veikkaan (toivon), että epidemian jälkeen EU vihdoin jakautuu Etelä-EU:hun sekä Pohjois-EU:hun. Tähänastista liittoa on kerrassaan mahdotonta jatkaa. 

Kätevää: Etelä-EU:n oma parlamentti olisi jo valmiina odottamassa, Strasbourgissa...

Lähde:

https://www.politico.eu/article/netherlands-try-to-calm-storm-over-repugnant-finance-ministers-comments/

Frans Timmermansin vallankaappausyritys

Kaksi päivää sitten (4.3.2020) EU-komission "varapuheenjohtaja" Frans Timmermans esitteli Green Deal-suunnitelmansa. Niin Suomen kuin muiden EU-maiden kannalta sopii toivoa, että viimeistään EU-neuvosto tai EU-parlamentti laittavat stopin tämän megalomaanisen miehen touhuihin.

Hollannissa Timmermans (maan entinen ulkoministeri ja demari) on ennen kaikkea tunnettu suuresta vallanhimostaan. Hänelle olikin valtava pettymys kun ei päässyt EU-komission puheenjohtajaksi ("ainut virka, joka kelpaa minulle!"). Mutta, ei syytä huoleen, mies haistoi mistäpäin tuulee ja ryhtyi katkeran tappionsa jälkeen laatimaan "Green Deal"ia.

Nyt, kun hänen suunnitelmansa ovat vihdoin julkisia, kannattaa todella vakavasti pohtia mistä on kysymys. Tavoitehan on ylevän komea: EU:sta tulee hiili- ja ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä. Brysselistä tulisi näin "ilmastovatikaani" ja Timmermansista "ilmastopaavi". Alustavasti rahaa kuluisi noin 1000 miljardia euroa, mutta se onkin vasta alku. Suunniteltu ilmastolaki (Climate Law) tarkoittaisi sitä, että EU-komissio voi rangaistaa tottelemattomia jäsenvaltioita ja mikä parasta: matkan varrella komissio voi sanella uusia tavoitteita, ilman jäsenvaltioiden häiritsevää väliintuloa. Selvä vallankaappaus siis ja taas yksi askel kohti liittovaltiota. Tämä mies ei kertakaikkiaan anna periksi (ks. video blogin lopussa).

Suurta suurempi ego: Frans Timmermans...
Suurta suurempi ego: Frans Timmermans...

Itse en ole EU-vastainen, vaikka äänestinkin kaukoviisaasti Suomen liittymistä vastaan vuonna 1994. Minusta EU:n pitäisi pysyä itsenäisten valtioiden välisenä talousliittona. Juuri se oli myös brittien alkuperäinen tavoite: hyvin toimivat sisämarkkinat. Mitä sen parempaa? Mutta, juuri Timmermans-tyyppiset federalistit (joita ei ole valittu demokraattisesti) ajavat Robert Schumanin sekä Jean Monnetin liittovaltiota hämmästyttävän avoimesti ja täysin häikäilemättömästi...

Vaikka Frans onkin pesunkestävä sosialidemokraatti, niin Hollannin sosialistipuolue SP teki hänestä varsin osuvan videon viime vaalien yhteydessä. Kun katselet videon niin muistaa, ettei kyse suinkaan ole satiirista vaan ankarasta todellisuudesta:

Post scriptum: Mikäli Frans välttämättä haluaa nimensa myönteisellä tavalla historiaan, niin hän voisi aktiivisesti vaikuttaa siihen, että tuo Strasbourgin hullunkurinen tuplaparlamentti sekä siihen liittyvät roudaukset loppuvat (vaikkapa pelkästään ilmastosyistä). Mutta se taas ei käy, koska silloin ranskalaiset suuttuvat..

Sisu on hollanniksi Volharding

Sisu esiintyy koko ihmiskunnan laajuudella. Ainut ero on ilmaisussa. Suomalaissana on ytimekäs ja jykevä! Ohessa varsin vaikuttava esimerkki sisusta vuosilta 1596-1597. Siinä oli ainoastaan yksi talvi välissä ja vieläpä niinkin viihtyisässä paikassa kuin Novaja Zemlja..

Pohjoinen meritie, Koillisväylä, on tulossa yhä ajankohtaisemmaksi sitä muka kun se sulaa. Suomalaissyntyinen Adolf Erik Nordenskiöld pääsi vuosina 1878-79 "Vega"-laivallaan ensimmäisenä Koillisväylän läpi, mikä oli loistosuoritus, mutta jo 300 vuotta aiemmin tehtiin ensimmäinen tosiyritys, joka on vähemmän tuttu. Siinä sivussa löydettiin samalla paljon uutta maantietoa.

Hollantilainen tutkimusmatkailija Willem Barents (siihen aikaan: Barentsz) syntyi vuonna 1550 Pohjanmeren Terschelling-saarella ja oli jo nuorena merimiehenä vakuuttunut siitä, että pitäisi olla mahdollista mennä Kiinaan pohjoista reittiä pitkin. Kokenut merenkyntäjä Barents oli ehtinyt purjehtia jo niin paljon Välimerellä, että teki siitä varsin pätevän merikartaston (zeeatlas) muille merenkulkijoille. Pohjoiseen suuntaan Willem Barents suoritti yhteensä kolme matkaa jolloin hän löysi niin Novaja Zemljan (1594) kuin Karhusaaren ja Huippuvuoret (1596). Jo vuonna 1594 Barents oli pyrkinyt kiertämään Novajaa Zemljaa pohjoisrannan kautta, mutta juuttui jäihin ja joutui palaamaan. Toinen hollantilaisalus, Cornelis Nay:n johdolla, oli kuitenkin onnistunut pääsemään Karanmerelle ja tästä rohkaistuneena Willem Barents päätti kokeilla Koillisväylää nyt oikein tosissaan. "Välivuonna" 1595 tämä merenkulkija ja kauppamies oli tehnyt jo Nenetsien kanssa onnistunutta nahkakauppaa Petšora-joen suistossa ja heiltä hän kuuli, että vesitie itään mahdollisesti jatkuisi, suotuisissa oloissa.. Karanmereen hän ei onnistunut pääsemään siinä kesänä vahvojen ajojäiden takia.

Vuonna 1596 Barents lähti kolmannella matkalla, jolloin hän suuntasi, löytämiensä Karhusaaren ja Huippuvuorten kautta, uudestaan Novaja Zemljan pohjoisrantaan. Barentsin purjealus "De Windhond" (tuulikoira/vinttikoira) juuttui uudestaan jäihin kiinni ja tällä kertaa niin pahasti, että miehistö joutui talvehtimaan Novaja Zemljan koillisrannalla. 

Laivan puutavarasta tehtiin talo, jonka nimeksi tuli "Het behouden huys" (turvatalo). Miehistö säilytti hengensä arktisen talven yli syömällä jääkarhuja. 

Talviruokana jääkarhulihaa
Talviruokana jääkarhulihaa
"De windhond"-purjealus muuttui ensiksi talvitaloksi ja keväällä vuorostaan sluupiksi
"De windhond"-purjealus muuttui ensiksi talvitaloksi ja keväällä vuorostaan sluupiksi

Alkukesällä 1597 tämä sitkeä, 17-miehinen joukko rakensi talon laudoista vuorostaan merikelpoisen sluupin, joka toi heidät takaisin Kolaan (nykyinen Murmansk)! Paluumatkan aikana, viikko lähdön jälkeen, Barents sairastui keripukkiin ja kuoli keskellä nykyistä Barentsin merta, 47-vuotiaana. 

Willem Barentsin kuolema jäälautalla
Willem Barentsin kuolema jäälautalla

Yhteensä kaksitoista miehistön jäsentä pääsi takaisin Hollantiin. Talvehtimispaikalla rakennettu talo löytyi vuonna 1871, kuten myös osia Barentsin päiväkirjasta. Löytäjä, norjalainen valaanpyytäjä Elling Carlsen, jätti kaiken paikallaan, mutta vuonna 1876 britti Charles Gardiner purki kirjaimellisesti loput talosta, museoille ja harrastajille suunnattua myyntiä varten… 

Elokuussa 1992 hollantilainen tutkimusryhmä kävi paikan päälle ja löysi edelleen jäännöksia Barentsin talosta. Ohessa tutkimusraportti, jossa myös kuvat.

Barentsinmeri sai kunnianimensä, kuten myös meillä yhä ajankohtainen Barents yhteistyö.

Kohtuullisen sisukasta ja pakkasenkestävää väkeä, nuo sen ajan alankomaalaismerimiehet….eller hur? Sisu-sana on hollanniksi volharding, josta sanakirja toteaa: "de wil om waar men mee begonnen is ten einde toe uit te voeren" (tahtotila, jossa viedään loppuun asti se mitä on aloitettu).

Pieni ryhmä vapaaehtoisia on rakentanut täydellisen kopion Barentsin "de Windhond"-laivasta, alkuperäismenetelmin ja pienellä budjetilla. "Witte Swaen" laskettiin vesille syksyllä 2018 ja makaa nyt Harlingenin satamassa, jossa viime syksynä asennettiin mastot. Pian purjehdusvalmis. Sisukas suoritus sekin:


Umpihuonot tv-ohjelmat? Toimiva vinkki siihen

Lähes kaikki minun tuttavani kertovat samasta ilmiöstä: television nykyinen tarjonta on saavuttanut pohjankosketuspisteen. Päivi-vaimoni kanssa katsomme nykyisin enää fem-kanavan Skavlan-ohjelmaa (keskiviikkoisin klo 18:30-19.30), Tanskalaista maajussia (torstaisin klo 18:30-19.15) sekä Huvila ja huussia, josta 16.3 tulevat uudet jaksot.

Mutta eipäs valiteta tätä enempää ja ruvetaanpas vihdoin hyödyntämään yle-veroa (tuota Krista Kiurun lahjaa Suomen kansalle..) täysimääräisesti hyväksi.

Otsikon mukaisesti television hävittäminen on tietysti erittäin pätevä ratkaisu, mutta tarjolla olisi toinenkin vaihtoehto, joka maksaa 33-39 euroa. Huvila ja huussista ehkäpä tuttu Vilja-tyttäreni mainitsi siitä ja nyt meidänkin vanhahko taulutelevisiomme tarjoaa kaiken, minkä siitä halutaan ja mikä parasta: sopivaan aikaan (elokuvat, historialliset dokumentit, myöhäisillan ohjelmat jne). Ylen elävä arkisto sekä upea areena ovat mainio aarreaitta! Juutubesta edes puhumatta.

Nyt seuraa niin kutsuttua "tuotesijoittelua", mutta tällä kertaa hyvin perusteltua sellaista:






Chromecast on pienikokoinen lisälaite, jonka voi liittää television HDMI-liitäntään. Tämän jälkeen älypuhelimista, tableteista tai tietokoneista voi ohjata sisältöä toistettavaksi Chromecastin kautta suuremmalta ruudulta. Chromecastista on tullut todellinen hittituote muun muassa sen varsin edullisen, vain muutaman kympin hintansa myötä. Tämä blogi ja oma kokemus osoittaa, että älyteevee on täysin turha kampe (tai ainaskin turhan kallis).


Heips! Ei mulla tällä kertaa muuta kuin rakkaalle Viljalle suurkiitos!

Haamulaiva...

Onhan se uskomatonta kun rahtilaiva saa puolitoista vuotta kellua maailman merillä ilman miehistöä ja ilman "transponderia" (AIS-järjestelmää)... Dennis-myrsky teki siihen lopun kun "MV Alta" vihdoin iski Irlannin rantaan. Viikonloppuna kuntoilija huomasi laivan juoksulenkin yhteydessä ja teki ilmoituksen.

Collapse )

Uusvanhanaikaisen miehen blogi

Kun on kerran olemassa uusavuttomia, niin julistanpa tässä itseäni uusvanhanaikaiseksi. Viimeinen pisara tähän päätökseen oli ministeri Aino-Kaisa Pekosen nerokas esitys perhevapaauudistukseksi. Uudistuksen myötä lakitekstistä poistuisivat sanat äiti ja isä. Niiden sijaan puhuttaisiin synnyttäjästä, raskaana olevasta ja vanhemmasta. Tuon ajatuksen mukaan olisin itse enää kahden lapsen siittäjä? Alkaa ihan oikeasti hävetä, että äänestin joskus jopa vasemmistoliittoa, mutta silloin olivat sentään äänessä Claes Andersson ja Esko Seppänen. Nykyisin ei tulisi enää mieleenikään ja tärkein syy siihen on yhä paisuva identiteettipolitiikka yhdistettynä laskutaidottomuuteen. Mutta se siitä. Olkoon blogini varsinainen otsikko tämä:

Oodi sukupuolieroille!

Kasvoin 1950- ja 1960-luvun Hollannissa, jossa jo silloin oltiin todennäköisesti Euroopan suvaitsevaisimpia yhteiskuntia. Muistan hyvin miten katsoimme televisiosta, 1960-luvulla, kun hollantilainen mieskirjailija julkisesti vihittiin tulevan aviomiehensä kanssa. Piece of cake, jo siihen aikaan. Minusta homot, lesbot, transut, aseksuaalit ym ovat aina olleet aivan samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin. Vähän niin kuin värisokeus tai vasen-/oikeakätisyys. Synnyt näin ja sillä siisti. Asia ei kuulu muille ja siihen liittyvä väheksyntä ja ylenkatsominen on kerrassaan pahasta kun vuorostaan henkinen apu sekä inhimillinen ymmärrys hyvästä. Mutta: jotenkin tuntuu, että viime vuosina homma on kääntynyt päälaelleen. Etenkin omasta mielestään "edistykselliset" luulevat olevansa valtaväestöä parempia, puolustaessaan seksuaalivähemmistöjä. Veikkaan, että on monia muitakin kuin vaan minä, jotka suhtautuvat mainittuihin vähemmistöihin varsin myönteisesti, mutta joille tuo jatkuva ja yhä voimistuva narina alkaa ottaa päähän. Luin pari viikkoa sitten suurella järkytyksellä feministi-yksinhuoltajaäiti Taru Liimataisen haastattelun, jossa tämä paheksui sitä, että tuli vahingossa omalla poikalapselleen sanotuksi "oletpa reipas poika!".....sen kun olisi pitänyt olla "oletpa reipas!".  Lapsiparka...

Kun puhutaan sukupuolieroista (luojan kiitos niitä on!) puhun itse ennen kaikkea positiivisesta sukupuolierosta, jolla yleensä tarkoitetaan sitä, että naisen ero miehestä määritellään myönteisenä asiana ja voimavarana. Itse synnyin miehenä, joka on ikionnellinen siitä, että on olemassa naisia. Eikä se ole ansiota vaan asia yksinkertaisesti on niin. Kuten alussa totesinkin, niin epämuodikkaalta kuin se näinä aikoina tuntuukin: olen uusvanhanaikainen mies enkä pane edes pahaksi nimitystä vanhan liiton mies. Professori Kari Enqvist totesi kerran tyylikkäästä, että yhteiskuntamme pysähtyisi välittömästi ellei olisi olemassa "persvakomiehiä". Miehet saavat minun puolestani ihan rauhassa olla omaa itseään ja sama koskee naisia. Ihmettelen naisiin kohdistuvia ulkonäkövaatimuksia (jotka usein ovat toisten naisten tekemiä ei niinkään miesten). 

Oma naismakuni muistuttaa niin Rubensin kuin vaikkapa Kari Kuuvan naismakua (rupsahda rauhassa). Me miehet ja naiset olemme ihan samanlaisia, ikääntyviä raatoja, mutta onneksi sittenkin niin erilaisia. Löysin kerran, aivan sattumalta, upean maalarin, joka on kotoisin Venäjän Komin Tasavallasta, ja joka selvästi ymmärtää samalla tavalla mistä on kysymys: Viktor Ljapkalo/Виктор Ляпкало. Viktor syntyi Komin tasavallan Uhtassa vuonna 1956, mutta asuu nykyisin Pietarissa, jossa toimii taideakatemian dosenttina. Hieno taiteilija, jolla on sopivasti pilkettä silmässä. Saattaapi olla hieman sukulaiskansaa? 

Naiset ovat ihania ja onneksi nuo upeat sukupuolierot ovat sentään edelleen sallittuja!

Ohessa muutama helmi (ja loput löytyy Viktorin omasta linkistä):

У самовара (samovaarin äärellä)
У самовара (samovaarin äärellä)
Хорошее настроение (hyvä fiilinki)
Хорошее настроение (hyvä fiilinki)

Kun puhutaan eroottisesta taiteesta niin meidän sotaveteraanimme Touko Laaksonen (1920-1991) lienee kaikille tuttu Tom of Finland-nimellä, ellei muuten niin ainakin postimerkistä. Hän teki uranuurtavaa työtä homoerotiikan parissa ja sai siitä postuumisti ansaittua kunniaa. Nykyisin huomattavasti vähemmän muodissa olevan heteroerotiikan puolella esiintyi tuntemattomampi Tom, joka eli hieman aikaisemmin, mutta jolta eroottinen taide (ars erotica) onnistui vähiten yhtä hyvin. "Tom of England"in kiinnostuksen kohde hieman poikkesi edellisestä: tämä Tom oli vuorostaan pesunkestävä hetero, kuten valtaenemmistö telluksen tallaajista (jonka seurauksena yhä huolestuttavampi väestöräjähdys).

Tom Poulton (1897-1963) oli englantilainen aikakauslehtien ja lääketieteellisten julkaisujen piirtäjä, jolla täten ihmisen anatomiaa oli hallussa jo luonnostaan. Kun mies kuoli vuonna 1963 löytyi hänen jäämistöstään yllättäen valtava määrä eroottisia piirustuksia, joista nyt on tehty useita kirjajulkaisuja. Nuo taitavasti tehdyt teokset syntyivät 1940-luvulta aina miehen kuolemaan asti ja niistä paistaa elämäniloa ja kunnon kiimaa:

KUVAKIRJA (Tom Poulton/267 sivua)


Hyvät, pahat ja rumat

Juutuubi on upea keksintö, josta juuri äsken kuulin, että se on Suomenkin nuorison ykkössuosikki. Itse olen viime päivinä suorastaan nauttinut Nigel Faragen EU-parlamentin videoista vuosien saatossa. Kerrassaan upeata väittelytaitoa ja mikä tärkeintä: hyvinkin johdonmukaista ajattelua. 

Tiedän: valistunut suomalainen, joka lukee ainoastaan vastuullista hesaria tai muita kotimaan valtamedioita, on muodostunut tästä brittiherrasta varmaakin varmemman mielipiteen. Silti voisin suosittella pientä youtube-surffailua hakusanalla farage. Kuunnelkaa mitä mies sanoo, 20 vuoden aikana ja kerta toisensa jälkeen, ja vertailkaa se siihen mitä hänen opponentinsa (EU:n oma "brexitvastaava") Guy Verhofstadt sai samalla puhefoorumilla aikaan... Ero on huimaava eikä millään tavalla fanaattisen ja ylimielisen Verhofstadtin eduksi. Ihmettelen, miten suomalaiset alde-mepit hyväksyivät moista kielenkäyttöä ja asennetta oman puheenjohtajansa taholta! Heti kun brexit alkoi olla tosiasia, Verhofstadt postitti oheisen twitterin (29.1.2020):

Sen sijaan, että EU-federalistit menisivät itseensä ja pohtisivat kerrankin kunnolla miten tähän on tultu, herra Verhofstadt ehdottaa, että EU:sta tehdään "the prison of nations" (Faragen ilmaisu), josta lähtö olisi enää mahdotonta...hohhoijaa. "European values": dictating into a federal union?

Jos minulta kysytään (ja niinpä kysynkin omassa blogissani) keitä ovat tämän hetken EU:n kaksi vaarallisinta vaikuttajaa, niin mainitun Verhofstadtin lisäksi ilman muuta EU-komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans, jonka megalomaaninen "Green deal"-ohjelma, varovaisenkin arvion mukaan, tulee maksamaan 1000 miljardia eurooppalaista veroeuroa.

Itse en ole EU-vastainen, mutta niin minulle kuin monille, monille muille riittäisi itsenäisten valtioiden välinen EU, joilla on yhteiset sisämarkkinat, mutta omat armeijat, rajat ja parlamentit, tuon täysin turhan EU-tuplaparlamentin sijasta. Toinen, toimiva vaihtoehto voisi olla Pohjois-Euroopan EU (Itämeren maiden plus Hollannin "hansaliitto").

Tässä blogini lopuksi eräs näyte Faragen puhelahjoista, jonka ihmetykseni aiheena on se fakta, että Laura Huhtasaari näkyy kuvaavan miestä omalla kännykällä (0:12 min eteenpäin). Laura ilmeisesti uskoo tai toivoo, että Farage kuuluu jollain tavalla "heihin" (Identity and Democracy Group)....Tämä on erehdys: Nigel Farage on kertonut tuhat kertaa, ettei kuulu Le Penin eikä Wildersin porukkoihin, koska hänen puolueensa on "anti-rasistinen eikä edes maahanmuuttokriittinenkaan". Ainoana tavoitteena on, että Englanti pääsee taas päättämään omista asioistaan, "ilman EU-ylipappi Guy Verhofstadt:ia". Melko pitkälle on jo päästy, sanoisin. Nigel Farage voi olla tyytyväinen, niin omaan panokseensa kuin lopputulokseen.


Muutama lempivenäläislaulu

Itänaapurimme tai laajemmin "slaavilainen" musiikki miellyttää monia. Tässä olen poiminut ihan lonkalta vaan muutamia, joista lienee iloa lähes kaikille.

Valkovenäläinen lauluyhtye "Pesnjaryi" oli valtavan suosittu Brezhnevin aikana. Minusta tämä kappale, vuoden laulu vuodelta 1976, on omassa viattomuudessaan mukava ja erityisesti toisen haitarin säestys sopii siihen hyvin. Nuori laulaja Anatoli Kazheparov muutti myöhemmin jenkkeihin. Laulun nimi on Vologda ja voin kertoa, että olen kovasti mieltynyt Vologdan seutuun, jossa tein paljon maatalousprojektityötä 1990-luvulla. Tämä pohjoinen seutu ja sen maalaisväestö tekivät pysyvän vaikutuksen, kuten teki vissi myös laulun sanoittajalle: nuori mies sai rakkauspostia Vologdasta eikä löydy siihen vastaussanoja. Sen sijaan, että hän lähettää paluupostia, hän matkustaakin itse vologdalaiseen taloon, jossa pohjoinen, tummasilmäinen tyttö (ja kohtalo) odottaa veistetyn koristeaidan (резной палисад) takana. Kunnon retromusaa tällaiselle maalaiselle:

«Письма, письма лично на почту ношу.
Словно, я роман с продолженьем пишу.
Знаю, знаю точно, где мой адресат,
В доме, где резной палисад.
Где же моя черноглазая где,
В Вологде-где-где-где,
В Вологде где,
В доме, где резной палисад.
«Шлю я, шлю я ей за пакетом пакет.
Только, только нет мне ни слова в ответ.
Значит, значит надо иметь ей ввиду,
Сам я за ответом приду.
Чтоб ни случилось я к милой приду,
В Вологду-гду-гду-гду,
В Вологду-гду,
Сам я за ответом приду.
«Вижу, вижу алые кисти рябин.
Вижу, вижу дом ее номер один.
Вижу, вижу сад со скамьей у ворот.
Город, где судьба меня ждет.
Вот потому-то мила мне всегда
Вологда-гда-гда-гда
Вологда-гда
Город, где судьба меня ждет.

Vologdalaiset "reznoi palisad" (резной палисад)
Vologdalaiset "reznoi palisad" (резной палисад)
вижу сад со скамьей у ворот
вижу сад со скамьей у ворот

Maija Kristalinskajan ainutlaatuisen upea "Hellyys" (Нежность) ei kaipaa muita sanoja kuin "maailma on tyhjä ilman sinua"...Maija kuoli vuonna 1985, ainoastaan 53-vuotiaana, imusolmukesyöpään, mutta onneksi tämä laulu elää ja miten!

Rosa Liksom kertoi äsken televisiossa, että hänen lempileffansa on "Kurjet lentävät" (Летят журавли, Letjat žuravli) vuodelta 1957. Voisin olla samaa mieltä ellei olisi olemassa vieläkin sodanvastaisempi gruusialaiselokuva "Sotilaan isä". Sen sijaan Журавли-laulu (kurjet) on näyttelijä Mark Bernes:in hienompia suorituksia ja ilman muuta lempikappaleitani, jo pienestä pitäen. Tämän linkin takana itse säveltäjä Jan Frenkel laulaa sen mahdollisesti vieläkin paremmin.

Tätä listaa voisin jatkaa vaikka loputtomiin, mutta jotta ei syntyisi Stubbin kolmen pointin vaikutelmaa, tässä vielä neljäs ja viides, ilman turhia sanojani. 

Mihail Krug!

Mihailin komea muistopatsas Tverin kadulla (hänet murhattiin alamaailman taholta)
Mihailin komea muistopatsas Tverin kadulla (hänet murhattiin alamaailman taholta)

sekä Dmitri Hvorostovksin "Miten nuoria olimmekaan":


Korven ilmailureitit, Korpijärvi sekä KAL-902

Asumme mukavasti korvessa ja meillä on tapana tehdä muutama kerta viikossa pidempiä terveyskävelyjä rauhallisilla kyläteillä. Kävelyn aikana huomattiin, että kaukana yläilmoissa, alvariinsa, kiirehditään joko lounaaseen tai koilliseen. Rupesi kiinnostamaan mistä lennoista oikein on kyse.

Siihen tarkoitukseen on tarjolla flightradar24.com-palvelu, josta tein oheisen kuvakaappauksen:

ANA-211 (All Nippon Airways) oli eilen, puolen päivän aikana, menossa Tokiosta (Haneda Kūkō) Lontooseen (Heathrow).
ANA-211 (All Nippon Airways) oli eilen, puolen päivän aikana, menossa Tokiosta (Haneda Kūkō) Lontooseen (Heathrow).

Paljastui, että asumme Tokion ja Lontoon/Pariisin/Frankfurtin/Schipholin jne pääreitin varrella, mutta myös lennot esimerkiksi Taipeista tulevat Ylä-Kainuun kautta (suurin osa Finnairin ym Aasialennoista kulkevat Pohjois-Karjalan yli). Hauskaa tietää, että samanaikaisesti kun itse kävelemme Ylä-Kainuun ihanassa rauhassa, siellä ylhäällä 10 km korkeudessa seisotaan joko vessan jonossa, nukutaan, katsotaan jenkkileffaa tai tuijotetaan ikkunasta alas ja nähdään valkoisen lumen peittämät järvet. 

Ylhäältä nähdystä järvimaisemasta muistui (aasinsiltana) mieleeni blogi, jonka kirjoitin 19.7.2011 ja jonka päivitän nyt samantien (kun sekin meni pilalle Uuden Suomen almauudistuksen myöten):

Niin oudolta kun se tuntuu, maailmanhistoria tuntee yhden tapauksen, jossa iso suihkukone teki onnistuneen laskun järven jäälle eikä tapahtumapaikka sijaitse edes kovin kaukana meidän talostamme. Kyse on Korean Airlinesin onnettomasta KAL-902 lennosta, joka päättyi Louhen piirin Korpijärvellä, melkeinpä heti Murmansk-Pietaritien Louhi-Kiestinki-risteyksellä sijaitsevan huoltoaseman eteläpuolella (joka lienee tuttu monille idänkävijöille).

Lentohistoriassa on tapahtunut monta onnistunutta pakkolaskua, mutta eteläkorealainen miehistö pystyi varmaankin kaikkein loistavimpaan pakkolaskuun, Karjalan Tasavallan kevätjäille vuonna 1978…Kerrassaan uskomaton suoritus, vaikkakin onnettoman navigointivirheen/laitevian jälkiseurauksena. 

Louhen Korpijärvi, kevät 1978
Louhen Korpijärvi, kevät 1978

KAL-902 lento oli matkalla Pariisista, Anchorage:n kautta Souliin 20.4.1978. Siihen aikaan ei lennätty Neuvostoliiton yli. Nousun jälkeen kone suuntasi suoraan kohti Grönlantia. Kanadan ilmatilassa koneesta saatiin viimeinen raportti, jonka mukaan kaikki oli kunnossa. Luultavasti laitevian vuoksi eksynyt kone kääntyi itään ja lensi Huippuvuorten kautta Murmanskin alueelle ja NL:n ilmatilaan. Ei kestänyt kauan kunnes Suhoi-15TM hävittäjä saapui koneen oikealle puolelle (ICAO:n sääntöjen vastaisesti). Suhoi-hävittäjän ohjaajana toimi kapteeni Aleksander Bosov. Matkustajakoneen kapteeni Kim Chang Ky kertoi myöhemmin, että hän normaalien tapojen mukaisesti sytytti merkkivalot, hiljensi vauhtia ja seurasi hävittäjää laskeutumisvaatimuksen takia. Siitä huolimatta kenraali Vladimir Sergeijevitsh Dmitriev:in antaman käskyn jälkeen Suhoi-15TM ampui konetta kohti kaksi R-60-ohjusta, joista toinen meni ohi mutta toinen osui koneen vasempaan siipeen vaurioittaen sitä pahoin.

Sirpaleet puhkaisivat rungon, minkä seurauksena yksi eteläkorealainen ja yksi japanilainen matkustaja saivat välittömästi surmansa ja muutama muu haavoittui. Ampumisen jälkeen Kapteeni Kim Chang Ky yritti ottaa radioyhteys Suhoi-hävittäjään, tajuudella 121.5. Tämä hätäviesti kuultiin myös Suomen puolella, Rovaniemen lentomajakassa. 

Neuvostoliittolaisen osapuolen virallinen selitys oli se, että lentokone kieltäytyi noudattamasta laskeutumisvaatimusta. Ampuminen johtui siitä, että neuvostoliittolaiset luulivat koneen olleen yhdysvaltalainen Boeing 707:sta kehitetty sotilasversio, RC-135. Yhdysvaltalaisen radiotiedustelun mukaan hävittäjän lentäjä Aleksander Bosov kuitenkin yritti muutaman minuutin ajan saada päällystönsä kumoamaan käskyä, koska hän oli nähnyt lentokoneen kyljessä KAL-lentoyhtiön tunnukset.

Saatuaan osuman ja todetun paineenlaskun myöten, KAL-902:n kapteeni vähensi korkeutta nopeasti 35 000 jalasta 5 000 jalkaan (n.1500 m) pilvien sekaan, jolloin neuvostoliittolaiset hävittäjät kadottivat näköyhteyden koneeseen. Tällöin kone hävisi myös Neuvostoliiton ilmatorjunnan tutkasta. Pilven alla keväisen myöhäisillan pimeydessä kapteeni miehistöineen etsi sopivaa hätälaskupaikkaa alueen lukuisten jäätyneiden järvien joukosta. Lopulta n. klo 22.17 lasku suoritettiin onnistuneesti Louhen piirin Korpijärvelle noin 400 km Murmanskista etelään, 250 km Suomussalmelta itään ja vain vajaat 2 km Louhesta etelään.

Laskeutumispaikka (Murmansk-Pietari/M-18 valtatien itäpuolella):

https://goo.gl/maps/avah2Fsy2LP2

(koordinaatit: 66˚05'1278'' N / 33˚06' 0093'' E).

Sinä aikana ilmatorjuntajoukoilla ei ollut minkäänlaista tietoa lentokoneen sijainnista ja kohtalosta. Neuvostokopterit saapuivat vasta seuraavana aamuna paikalle, pelastaen hytisevät matkustajat järven jäältä. Peräti 107 matkustajaa ja miehistön jäsentä selviytyi turmassa elossa, kaikista 109 koneessa olleista. Neuvostoliitton ilmavoimien Mi-8 helikopterit veivät matkustajat ja miehistön jäsenet Murmanskiin, josta heidät vietiin lentokoneella Helsinkiin, jonne Korean Air Linesin toimitusjohtaja Cho Choong-hoo saapui viedäkseen heidät takaisin kotimaahansa. Matkustajakoneen kapteeni (ja pakkolaskun sankari) pidätettiin ja vietiin kuulusteluihin. Hän palasi myöhemmin takaisin Souliin.

Kapteeni Kim Chang Ky (keskellä) sekä perämies Lee Kun Shik (oikealla)
Kapteeni Kim Chang Ky (keskellä) sekä perämies Lee Kun Shik (oikealla)

Neuvostoliitto kieltäytyi tutkimasta tapahtumaa yhteistoiminnassa kansainvälisten eksperttien kanssa eikä luovuttanut mustissa laatikoissa ollutta tietoa.

Monen vuoden kuluttua mustissa laatikoissa ollut tieto päästettiin julkisuuteen ja sen perusteella julkistettiin lentokoneen reitti lennolla 902. Se osoittaa, että lennettyään osuuden Amsterdam-Anchorage kone kaarsi Islannin kohdalla oikealle. Tuo kaarto oli liian leveä ja mutkaton käsin tehtäväksi, niin että selityksenä saattaa olla navigointilaitteistossa ollut vika.

Varsin tarkka venäläisblogi aiheesta ("Nähdä Pariisia ja säilyä hengissä" / Увидеть Париж — и не умереть, kirjoittajina Konstantin Sorokin ja Artur Berzin) oli vuonna 2011 tämän blogin päälähde, mutta valitettavasti en sitä tänä päivänä enää löytynyt netistä..

Selventävä video aiheesta (selostus puuttuu):

Eräässä suomalaiskeskustelussa kysyttiin näin: "Tiettävästi joku suomalainen romukauppias yritti tehdä kauppoja koneesta Neuvostohallituksen kanssa, mutta lämpenevä kevät ehti sulattaa jäät järvestä ja lähes ehjä 707 upposi järven pohjaan ennen kuin kankean byrokratian pyörät olivat käynnistyneet. Tietääkö kukaan muu lisää yksityiskohtia tästä kylmän sodan aikaisesta järkyttävästä tapauksesta? Mikä oli tarkka uppoamispaikka ja onko kone edelleen järven pohjassa ja onko yritetty nostaa?".

Minun hakutietojeni mukaan lentokone myöhemmin purettiin viranomaistaholta ja kuljetettiin pois (kuten näkyy myös videon loppuosassa). Tarkka laskeutumispaikka selvisi lukijoille vasta myöhemmin edellä mainitusta venäläisblogista.

P.S.: "Eteläkorealaisten Boeing-koneiden pahan ilman lintu"-torjuntahävittäjä Su-15TM – ampui uudestaan alas lähes samanlaisen KAL:n lentokoneen, Boeing-747:n, Sahalinin yläpuolella, 1.syyskuuta 1983. Kone oli suorittamassa lentoa 007 reitillä New York-Anchorage-Soul ja poikkesi reitiltään. Kaikki 269 lentokoneessa ollutta matkustajaa kuolivat….

Erään valokuvan taustatiedot...

Meille tulee sähköpostitse "Karjalan Sanomat", reaaliajassa ja kätevässä pdf-muodossa. Kiitos Mikko Nesvitskin toimitukselle! Toista se oli aiemmin: piti hakea lehdet Kostamuksen postista tai tehdä kalliimpi tilaus Suomen kautta. Lehti on todella kiinnostava ja aivan ehdoton heille, jotka ovat aktiivisesti kiinnostuneita itärajamme takaisesta elämästä.

Tuoreessa numerossa (KS/02, 22.01.2020), sivulla 15, on varsin kiinnostava valokuva, josta minulle, melkeinpä ensisilmäykselläni, syntyi surullinen aavistus:

Karjalan Sanomat: 100 vuotta historiaa valokuvissa
Karjalan Sanomat: 100 vuotta historiaa valokuvissa

Lehden kuvateksti: "Punaisen Karjalan toimituksessa 1929—1930. Vasemmalta toimitussihteeri Jukka Toivola, joka tunnettiin myös Kustaa-pakinoitsijana, toimittaja Iisakki Heikka ja reportteri Saimi Kuivala. Noiden vuosien lehtien tunnuslaatikon mukaan toimitus sijaitsi silloin Petroskoissa osoitteessa Puškinskajakatu 3. Nyt siinä osoitteessa on nelikerroksinen asuintalo, jonka alakerrassa toimii Venäjän tiedeakatemia Karjalan tiedekeskuksen terveysasema".

Heti lukemisen jälkeen tein nettihaun kyseisten henkilönimien pohjalta ja siinähän se tuli, tuo synkkä vahvistus aavistukseeni... Olkoon seuraava tieto siis mieleenpainuvana lisäkuvatekstinä:

Jukka Toivola (1899 — 8.5.1938) : https://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Toivola_(Kustaa)

Iisakki Heikka (1891 — 3.4.1938):          https://fi.wikipedia.org/wiki/Isak_Heikka

Ainut tuosta kolmikosta, joka Stalin (jonka suuri kuva näkyy Saimin yläpuolella) sittenkin antoi elää, oli Saimi Kuivala (os. Mönkkönen). Tämä käy ilmi siitä, että Saimi käänsi suomeksi kolme kirjaa 1960-luvulla: "Nikitan lapsuus" (Детство Никиты), 1963, "Pelkuri" (Трус), 1964 sekä "Kaukaisen tähden kajo" (Свет далекой звезды), 1965.