ilmarischepel

Korven ilmailureitit, Korpijärvi sekä KAL-902

Asumme mukavasti korvessa ja meillä on tapana tehdä muutama kerta viikossa pidempiä terveyskävelyjä rauhallisilla kyläteillä. Kävelyn aikana huomattiin, että kaukana yläilmoissa, alvariinsa, kiirehditään joko lounaaseen tai koilliseen. Rupesi kiinnostamaan mistä lennoista oikein on kyse.

Siihen tarkoitukseen on tarjolla flightradar24.com-palvelu, josta tein oheisen kuvakaappauksen:

ANA-211 (All Nippon Airways) oli eilen, puolen päivän aikana, menossa Tokiosta (Haneda Kūkō) Lontooseen (Heathrow).
ANA-211 (All Nippon Airways) oli eilen, puolen päivän aikana, menossa Tokiosta (Haneda Kūkō) Lontooseen (Heathrow).

Paljastui, että asumme Tokion ja Lontoon/Pariisin/Frankfurtin/Schipholin jne pääreitin varrella, mutta myös lennot esimerkiksi Taipeista tulevat Ylä-Kainuun kautta (suurin osa Finnairin ym Aasialennoista kulkevat Pohjois-Karjalan yli). Hauskaa tietää, että samanaikaisesti kun itse kävelemme Ylä-Kainuun ihanassa rauhassa, siellä ylhäällä 10 km korkeudessa seisotaan joko vessan jonossa, nukutaan, katsotaan jenkkileffaa tai tuijotetaan ikkunasta alas ja nähdään valkoisen lumen peittämät järvet. 

Ylhäältä nähdystä järvimaisemasta muistui (aasinsiltana) mieleeni blogi, jonka kirjoitin 19.7.2011 ja jonka päivitän nyt samantien (kun sekin meni pilalle Uuden Suomen almauudistuksen myöten):

Niin oudolta kun se tuntuu, maailmanhistoria tuntee yhden tapauksen, jossa iso suihkukone teki onnistuneen laskun järven jäälle eikä tapahtumapaikka sijaitse edes kovin kaukana meidän talostamme. Kyse on Korean Airlinesin onnettomasta KAL-902 lennosta, joka päättyi Louhen piirin Korpijärvellä, melkeinpä heti Murmansk-Pietaritien Louhi-Kiestinki-risteyksellä sijaitsevan huoltoaseman eteläpuolella (joka lienee tuttu monille idänkävijöille).

Lentohistoriassa on tapahtunut monta onnistunutta pakkolaskua, mutta eteläkorealainen miehistö pystyi varmaankin kaikkein loistavimpaan pakkolaskuun, Karjalan Tasavallan kevätjäille vuonna 1978…Kerrassaan uskomaton suoritus, vaikkakin onnettoman navigointivirheen/laitevian jälkiseurauksena. 

Louhen Korpijärvi, kevät 1978
Louhen Korpijärvi, kevät 1978

KAL-902 lento oli matkalla Pariisista, Anchorage:n kautta Souliin 20.4.1978. Siihen aikaan ei lennätty Neuvostoliiton yli. Nousun jälkeen kone suuntasi suoraan kohti Grönlantia. Kanadan ilmatilassa koneesta saatiin viimeinen raportti, jonka mukaan kaikki oli kunnossa. Luultavasti laitevian vuoksi eksynyt kone kääntyi itään ja lensi Huippuvuorten kautta Murmanskin alueelle ja NL:n ilmatilaan. Ei kestänyt kauan kunnes Suhoi-15TM hävittäjä saapui koneen oikealle puolelle (ICAO:n sääntöjen vastaisesti). Suhoi-hävittäjän ohjaajana toimi kapteeni Aleksander Bosov. Matkustajakoneen kapteeni Kim Chang Ky kertoi myöhemmin, että hän normaalien tapojen mukaisesti sytytti merkkivalot, hiljensi vauhtia ja seurasi hävittäjää laskeutumisvaatimuksen takia. Siitä huolimatta kenraali Vladimir Sergeijevitsh Dmitriev:in antaman käskyn jälkeen Suhoi-15TM ampui konetta kohti kaksi R-60-ohjusta, joista toinen meni ohi mutta toinen osui koneen vasempaan siipeen vaurioittaen sitä pahoin.

Sirpaleet puhkaisivat rungon, minkä seurauksena yksi eteläkorealainen ja yksi japanilainen matkustaja saivat välittömästi surmansa ja muutama muu haavoittui. Ampumisen jälkeen Kapteeni Kim Chang Ky yritti ottaa radioyhteys Suhoi-hävittäjään, tajuudella 121.5. Tämä hätäviesti kuultiin myös Suomen puolella, Rovaniemen lentomajakassa. 

Neuvostoliittolaisen osapuolen virallinen selitys oli se, että lentokone kieltäytyi noudattamasta laskeutumisvaatimusta. Ampuminen johtui siitä, että neuvostoliittolaiset luulivat koneen olleen yhdysvaltalainen Boeing 707:sta kehitetty sotilasversio, RC-135. Yhdysvaltalaisen radiotiedustelun mukaan hävittäjän lentäjä Aleksander Bosov kuitenkin yritti muutaman minuutin ajan saada päällystönsä kumoamaan käskyä, koska hän oli nähnyt lentokoneen kyljessä KAL-lentoyhtiön tunnukset.

Saatuaan osuman ja todetun paineenlaskun myöten, KAL-902:n kapteeni vähensi korkeutta nopeasti 35 000 jalasta 5 000 jalkaan (n.1500 m) pilvien sekaan, jolloin neuvostoliittolaiset hävittäjät kadottivat näköyhteyden koneeseen. Tällöin kone hävisi myös Neuvostoliiton ilmatorjunnan tutkasta. Pilven alla keväisen myöhäisillan pimeydessä kapteeni miehistöineen etsi sopivaa hätälaskupaikkaa alueen lukuisten jäätyneiden järvien joukosta. Lopulta n. klo 22.17 lasku suoritettiin onnistuneesti Louhen piirin Korpijärvelle noin 400 km Murmanskista etelään, 250 km Suomussalmelta itään ja vain vajaat 2 km Louhesta etelään.

Laskeutumispaikka (Murmansk-Pietari/M-18 valtatien itäpuolella):

https://goo.gl/maps/avah2Fsy2LP2

(koordinaatit: 66˚05'1278'' N / 33˚06' 0093'' E).

Sinä aikana ilmatorjuntajoukoilla ei ollut minkäänlaista tietoa lentokoneen sijainnista ja kohtalosta. Neuvostokopterit saapuivat vasta seuraavana aamuna paikalle, pelastaen hytisevät matkustajat järven jäältä. Peräti 107 matkustajaa ja miehistön jäsentä selviytyi turmassa elossa, kaikista 109 koneessa olleista. Neuvostoliitton ilmavoimien Mi-8 helikopterit veivät matkustajat ja miehistön jäsenet Murmanskiin, josta heidät vietiin lentokoneella Helsinkiin, jonne Korean Air Linesin toimitusjohtaja Cho Choong-hoo saapui viedäkseen heidät takaisin kotimaahansa. Matkustajakoneen kapteeni (ja pakkolaskun sankari) pidätettiin ja vietiin kuulusteluihin. Hän palasi myöhemmin takaisin Souliin.

Kapteeni Kim Chang Ky (keskellä) sekä perämies Lee Kun Shik (oikealla)
Kapteeni Kim Chang Ky (keskellä) sekä perämies Lee Kun Shik (oikealla)

Neuvostoliitto kieltäytyi tutkimasta tapahtumaa yhteistoiminnassa kansainvälisten eksperttien kanssa eikä luovuttanut mustissa laatikoissa ollutta tietoa.

Monen vuoden kuluttua mustissa laatikoissa ollut tieto päästettiin julkisuuteen ja sen perusteella julkistettiin lentokoneen reitti lennolla 902. Se osoittaa, että lennettyään osuuden Amsterdam-Anchorage kone kaarsi Islannin kohdalla oikealle. Tuo kaarto oli liian leveä ja mutkaton käsin tehtäväksi, niin että selityksenä saattaa olla navigointilaitteistossa ollut vika.

Varsin tarkka venäläisblogi aiheesta ("Nähdä Pariisia ja säilyä hengissä" / Увидеть Париж — и не умереть, kirjoittajina Konstantin Sorokin ja Artur Berzin) oli vuonna 2011 tämän blogin päälähde, mutta valitettavasti en sitä tänä päivänä enää löytynyt netistä..

Selventävä video aiheesta (selostus puuttuu):

Eräässä suomalaiskeskustelussa kysyttiin näin: "Tiettävästi joku suomalainen romukauppias yritti tehdä kauppoja koneesta Neuvostohallituksen kanssa, mutta lämpenevä kevät ehti sulattaa jäät järvestä ja lähes ehjä 707 upposi järven pohjaan ennen kuin kankean byrokratian pyörät olivat käynnistyneet. Tietääkö kukaan muu lisää yksityiskohtia tästä kylmän sodan aikaisesta järkyttävästä tapauksesta? Mikä oli tarkka uppoamispaikka ja onko kone edelleen järven pohjassa ja onko yritetty nostaa?".

Minun hakutietojeni mukaan lentokone myöhemmin purettiin viranomaistaholta ja kuljetettiin pois (kuten näkyy myös videon loppuosassa). Tarkka laskeutumispaikka selvisi lukijoille vasta myöhemmin edellä mainitusta venäläisblogista.

P.S.: "Eteläkorealaisten Boeing-koneiden pahan ilman lintu"-torjuntahävittäjä Su-15TM – ampui uudestaan alas lähes samanlaisen KAL:n lentokoneen, Boeing-747:n, Sahalinin yläpuolella, 1.syyskuuta 1983. Kone oli suorittamassa lentoa 007 reitillä New York-Anchorage-Soul ja poikkesi reitiltään. Kaikki 269 lentokoneessa ollutta matkustajaa kuolivat….

Error

default userpic
When you submit the form an invisible reCAPTCHA check will be performed.
You must follow the Privacy Policy and Google Terms of use.