ilmarischepel

Uusvanhanaikaisen miehen blogi

Kun on kerran olemassa uusavuttomia, niin julistanpa tässä itseäni uusvanhanaikaiseksi. Viimeinen pisara tähän päätökseen oli ministeri Aino-Kaisa Pekosen nerokas esitys perhevapaauudistukseksi. Uudistuksen myötä lakitekstistä poistuisivat sanat äiti ja isä. Niiden sijaan puhuttaisiin synnyttäjästä, raskaana olevasta ja vanhemmasta. Tuon ajatuksen mukaan olisin itse enää kahden lapsen siittäjä? Alkaa ihan oikeasti hävetä, että äänestin joskus jopa vasemmistoliittoa, mutta silloin olivat sentään äänessä Claes Andersson ja Esko Seppänen. Nykyisin ei tulisi enää mieleenikään ja tärkein syy siihen on yhä paisuva identiteettipolitiikka yhdistettynä laskutaidottomuuteen. Mutta se siitä. Olkoon blogini varsinainen otsikko tämä:

Oodi sukupuolieroille!

Kasvoin 1950- ja 1960-luvun Hollannissa, jossa jo silloin oltiin todennäköisesti Euroopan suvaitsevaisimpia yhteiskuntia. Muistan hyvin miten katsoimme televisiosta, 1960-luvulla, kun hollantilainen mieskirjailija julkisesti vihittiin tulevan aviomiehensä kanssa. Piece of cake, jo siihen aikaan. Minusta homot, lesbot, transut, aseksuaalit ym ovat aina olleet aivan samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin. Vähän niin kuin värisokeus tai vasen-/oikeakätisyys. Synnyt näin ja sillä siisti. Asia ei kuulu muille ja siihen liittyvä väheksyntä ja ylenkatsominen on kerrassaan pahasta kun vuorostaan henkinen apu sekä inhimillinen ymmärrys hyvästä. Mutta: jotenkin tuntuu, että viime vuosina homma on kääntynyt päälaelleen. Etenkin omasta mielestään "edistykselliset" luulevat olevansa valtaväestöä parempia, puolustaessaan seksuaalivähemmistöjä. Veikkaan, että on monia muitakin kuin vaan minä, jotka suhtautuvat mainittuihin vähemmistöihin varsin myönteisesti, mutta joille tuo jatkuva ja yhä voimistuva narina alkaa ottaa päähän. Luin pari viikkoa sitten suurella järkytyksellä feministi-yksinhuoltajaäiti Taru Liimataisen haastattelun, jossa tämä paheksui sitä, että tuli vahingossa omalla poikalapselleen sanotuksi "oletpa reipas poika!".....sen kun olisi pitänyt olla "oletpa reipas!".  Lapsiparka...

Kun puhutaan sukupuolieroista (luojan kiitos niitä on!) puhun itse ennen kaikkea positiivisesta sukupuolierosta, jolla yleensä tarkoitetaan sitä, että naisen ero miehestä määritellään myönteisenä asiana ja voimavarana. Itse synnyin miehenä, joka on ikionnellinen siitä, että on olemassa naisia. Eikä se ole ansiota vaan asia yksinkertaisesti on niin. Kuten alussa totesinkin, niin epämuodikkaalta kuin se näinä aikoina tuntuukin: olen uusvanhanaikainen mies enkä pane edes pahaksi nimitystä vanhan liiton mies. Professori Kari Enqvist totesi kerran tyylikkäästä, että yhteiskuntamme pysähtyisi välittömästi ellei olisi olemassa "persvakomiehiä". Miehet saavat minun puolestani ihan rauhassa olla omaa itseään ja sama koskee naisia. Ihmettelen naisiin kohdistuvia ulkonäkövaatimuksia (jotka usein ovat toisten naisten tekemiä ei niinkään miesten). 

Oma naismakuni muistuttaa niin Rubensin kuin vaikkapa Kari Kuuvan naismakua (rupsahda rauhassa). Me miehet ja naiset olemme ihan samanlaisia, ikääntyviä raatoja, mutta onneksi sittenkin niin erilaisia. Löysin kerran, aivan sattumalta, upean maalarin, joka on kotoisin Venäjän Komin Tasavallasta, ja joka selvästi ymmärtää samalla tavalla mistä on kysymys: Viktor Ljapkalo/Виктор Ляпкало. Viktor syntyi Komin tasavallan Uhtassa vuonna 1956, mutta asuu nykyisin Pietarissa, jossa toimii taideakatemian dosenttina. Hieno taiteilija, jolla on sopivasti pilkettä silmässä. Saattaapi olla hieman sukulaiskansaa? 

Naiset ovat ihania ja onneksi nuo upeat sukupuolierot ovat sentään edelleen sallittuja!

Ohessa muutama helmi (ja loput löytyy Viktorin omasta linkistä):

У самовара (samovaarin äärellä)
У самовара (samovaarin äärellä)
Хорошее настроение (hyvä fiilinki)
Хорошее настроение (hyvä fiilinki)

Kun puhutaan eroottisesta taiteesta niin meidän sotaveteraanimme Touko Laaksonen (1920-1991) lienee kaikille tuttu Tom of Finland-nimellä, ellei muuten niin ainakin postimerkistä. Hän teki uranuurtavaa työtä homoerotiikan parissa ja sai siitä postuumisti ansaittua kunniaa. Nykyisin huomattavasti vähemmän muodissa olevan heteroerotiikan puolella esiintyi tuntemattomampi Tom, joka eli hieman aikaisemmin, mutta jolta eroottinen taide (ars erotica) onnistui vähiten yhtä hyvin. "Tom of England"in kiinnostuksen kohde hieman poikkesi edellisestä: tämä Tom oli vuorostaan pesunkestävä hetero, kuten valtaenemmistö telluksen tallaajista (jonka seurauksena yhä huolestuttavampi väestöräjähdys).

Tom Poulton (1897-1963) oli englantilainen aikakauslehtien ja lääketieteellisten julkaisujen piirtäjä, jolla täten ihmisen anatomiaa oli hallussa jo luonnostaan. Kun mies kuoli vuonna 1963 löytyi hänen jäämistöstään yllättäen valtava määrä eroottisia piirustuksia, joista nyt on tehty useita kirjajulkaisuja. Nuo taitavasti tehdyt teokset syntyivät 1940-luvulta aina miehen kuolemaan asti ja niistä paistaa elämäniloa ja kunnon kiimaa:

KUVAKIRJA (Tom Poulton/267 sivua)


Error

default userpic
When you submit the form an invisible reCAPTCHA check will be performed.
You must follow the Privacy Policy and Google Terms of use.